Koska sinä viimeksi opit jotain uutta? Miltä uuden oppiminen tuntui? Minkälaisessa ympäristössä tämä tapahtui? Mikä mahdollisti oppimisesi?
Jokin ympäristössäsi, ehkä ihminen, mielenkiintoinen kirja, podcast tai verkkokurssi, herätti kiinnostuksesi ja valitsit itse lähteä tätä kohti. Ehkä koit ensin hämmenystä, jonka onnistuit kääntämään uteliasuudeksi tietää enemmän tai ymmärtämään asiaa paremmin. Tämä sai sinut kiinnostuneena etsimään lisää tietoa. Joudut luultavasti pinnistelemään ymmärtääksesi asiaa paremmin tai harjoitellessasi uutta taitoa. Ehkä koit onnistumisen tai oivaltamisen iloa, kun ponnistelun jälkeen huomasit, että oivalsit uutta tai opit uuden taidon.
Oppiminen ei tapahdu tyhjiössä vaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Miten oppimisprosessi etenee ja mitä yksittäinen henkilö loppupeleissä oppii, on välillä kaoottinenkin prosessi, jota on mahdoton kontrolloida. Taustalla vaikuttavat, niin aikaisemmat ajatusmallit asiasta, tilanteen herättämät tunteet, oma kiinnostus ja motivaatio asiaa kohtaan sekä sillä hetkellä käytössä oleva aivokapasiteetti uuden oppimiseen. Vaikka oppimista ei voi kontrolloida sitä voi tukea luomalla oppimista tukevia käytäntöjä ja rakenteita, psykologisesti turvallinen ilmapiiri sekä panostamalla panostamalla kyvykkyyksien kuten itsensäjohtamis– sekä tunne ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen.
Yritystasolla oppimistavoitteet linkittyvät vahvasti tulevaisuuden visioon. Keskeistä on luoda yhteinen ymmärrys siitä missä haluamme tulevaisuudessa olla ja mitä meidän pitäisi osata, jotta pääsemme sinne? Tätä voi lähteä hahmottamaan esimerkiksi jääkiekkojoukkue- (tai muu yritykselle sopiva laji) harjoituksen avulla. Silloin pohditaan yhdessä mm. missä liigassa (kilpailukenttä) haluamme pelata? Mitä haluamme saavuttaa? Minkälaisia varusteita (esim. järjestelmät) tarvitsemme? Minkälaisista pelaajista joukkueen pitäisi koostua? Minkälaisia supervoimia tarvitsemme saavuttaaksemme tavoitteemme? Harjoituksen voi tehdä johtoryhmän kanssa, mutta itse suosin hieman isomman porukan kokoomista, jotta saadaan mahdollisimman monipuolisesti näkemyksiä asiaan.
Yksilölliset oppimistavoitteet kannattaa aina asettaa yhdessä jonkun kanssa (esim. esihenkilö, valmentajan, mentorin). Näin varmistetaan, että tavoitteet koetaan henkilökohtaisella tasolla tärkeiksi, ne haastavat myös oman mukavuusalueen laajentamiseen, sekä linkittyvät organisaation tavoitteisiin ja strategisesti tärkeisiin aihealueisiin.
Koska lähtötilanteita ja tarpeita on varmasti yhtä monta, kuin organisaatioitakin, niin usein on alkukartoitus paikallaan.
Mitä mielletään oppimiseksi? Mitkä asiat erityisesti edistävät oppimista? Mitkä estävät sitä? Minkälaiset käytännöt tai toimintatavat tukisivat parhaiten oppimista?
Näin saadaan tietoa siitä, miten oppimisesta puhutaan tällä hetkellä ja mitä sen haluttaisiin olevan. Jos ei selvitetä, mitä ihmiset mieltävät oppimiseksi voi käydä niin, että puhutaankin eri asioista. Toiselle uuden oppiminen on koulutuksissa käymistä, toiselle taas arjessa tapahtuvia pieniä oivalluksen hetkiä.
Yksi hyvä tapa tehdä näkyväksi mitä meidän organisaatiossamme tarkoitetaan oppimisella, on tehdä se jollain tavalla näkyväksi. Yhdelle asiakkaalle, tein esimerkiksi kuvan, johon kokosin kaikki käytännöt, foorumit ja tilanteet, jotka tukevat oppimista. Eli sekä esim. informaalit keskustelut kahvihuoneessa, oppimisen ja asiakasprojektien reflektointi (mikä meni hyvin, mitä voitaisiin parantaa) että mentorointi tai verkkokurssin avulla oppiminen.
Hyvänä perustana rakenteiden ja toimintatapojen rakentamiselle toimivat yritystason oppimistavoitteet, eli mitä meidän pitäisi yrityksenä osata, jotta pääsemme strategisiin tavoitteisiin. Hyvä alkukartoitus tilanteesta antaa suuntaa ja osviittaa siitä mistä kannattaisi aloittaa. Mukaan suunnitteluun voi koota ryhmän aiheesta kiinnostuneita tai osallistaa ihmisiä muulla tavoin, vaikka kommentoimaan ja antamaan palautetta alustavista suunnitelmista oppimista tukevien rakenteiden ja toimintatapojen osalta. Liikkeelle voi lähteä kokeilujen kautta ja kerätä siten lisää tietoa siitä mikä toimii ja mikä ei.
Koska oppiminen on aika usein kaoottinen prosessi – joka kuuluu asiaan! Liika suunnittelu ja valmiiksi pureskelu voi tappaa motivaation – ihmiset tarvitsevat usein väljyyttä valita itselleen sopivia kanavia, foorumeita ja sisältöjä. Koska organisaatiossa on usein huikeasti talenttia jo omasta takaa. Tätä kannattaa ehdottomasti hyödyntää sisältöjen suunnittelussa ja luomisessa, foorumeiden tai työpajojen vetämisessä tai vaikka mentoritoiminnan kautta. Samalla muiden mentorointi, asioiden opettaminen tai foorumeiden vetäminen on usein henkilölle itselleen hyvin opettavaista.
Kannatta myös miettiä minkälaisia toimintatapoja voitaisiin luoda ristikkäisoppimisen mahdollistamiseksi eri tiimien, yksikköjen tai toimintojen välillä. Voitaisiinko vaikka asiakaskokemuksen kehittämistä lähteä tekemään esimerkiksi fasilitoidusti sekalaisessa ryhmässä osaajia niin hallinnosta kuin liiketoiminnan puolelta? Parhaimmillaan projektin kautta oppii muilta erilaisen taustan ja osaamisen omaavilta, löytää ehkä uusia toimintatapoja tai pääsee kehittämään, vaikka vuorovaikutus tai itsensä johtamisen taitoja.
Suurimmalle osalle elinikäinen oppiminen on jo suhteellisen kulunut termi. Tiedostamme että yksi keskeinen tulevaisuuden taito on uusien asioiden oppimisen sekä omien vakiintuneiden ajatusmallien reflektointi, kyseenalaistaminen ja muokkaaminen. Miten oppimaan oppimista voidaan tukea, on näin ollen hyvin oleellinen kysymys, kun yrityksessä lähdetään miettimään oppimista tukevia toimintatapoja ja rakenteita. Mahtavimmatkin verkkokurssit tai luennot vaikka tekoälyn vaikutuksista bisnekseen eivät auta, jos ihmisillä ei ole työkaluja ja taitoja säädellä omaa motivaatiotaan oppia uutta ja hyödyntämään tätä tietoa.
Essi Brink, HR-konsultti