Mitä teen, kun työkaverini sairastuu syöpään? - Wise Consulting

Tiesitkö, että yksi kolmesta sairastuu syöpään? Se on n. 60 000 ihmistä vuodessa, ja 65% sairastuneista paranee.

Mietit ruudun takana, kirjoittaako hän oikeasti työelämää käsittelevään blogiin niinkin synkästä aiheesta kuin syöpä. Aihe on arka ja siitä puhutaan harvoin, vaikka me kohtaamme jatkuvasti työpaikoillamme henkilöitä, jotka tuntevat jonkun syöpään sairastuneen, tai jotka ovat lähiomaisia syöpää sairastavalle. Tai ehkä he ovat kuin minä –  syövästä selviytyjiä.

Minä olin se yksi kolmesta, joka sairastui syöpään, ja hetkellisesti (työ)elämäni kääntyi päälaelleen. Sitä on vaikea ymmärtää ennen kuin on itse siinä tilanteessa, että koko elämä on vaakalaudalla, niin yksityiselämä kuin ura. Yhtenä päivänä olet taistelija ja toisena päivänä olet pieni, väsynyt ihmisraunio. Olen miettinyt paljon, miten ammattiroolissani suhtautua ihmisiin, jotka kokevat jotakin vastaavaa. Mitä minä opin omasta sairastumisestani? Ajattelin jakaa omat kokemukseni syöpään sairastumisesta työelämän näkökulmasta.

Opin, että syöpä on sanana pelottava; sinulle, joka sairastut, läheisillesi, mutta myös kollegoillesi. Tärkein asia syöpään sairastuneelle on, että ympärillä olevat ihmiset eivät anna omalle pelolleen valtaa. Uskaltakaa osoittaa myötätuntoa, koska me olemme ihmisiä, myös työpaikalla. Työnantajani ja kollegani osoittivat  minua kohtaan myötätuntoa ja huolenpitoa, mikä sai minut tuntemaan suurta kiitollisuutta heitä kohtaan.

Työpaikalla ihmiset kysyivät avoimesti syöpään liittyviä kysymyksiä, miten minä voin, ja voisivatko he olla jollakin tapaa avuksi. He halusivat ymmärtää ja auttaa. He kuuntelivat silloin kun halusin puhua, mutta kunnioittivat myös toivettani, kun en jaksanut jutella asiasta tai halusin vain olla hetken ”tavallinen”. Työnantajani kysyi minulta, jaksanko tehdä töitä vai en? Tiimimme työnjaossa tehtiin tilapäisesti hieman muutoksia mikä mahdollisti sen, että pystyin tekemään töitä sen verran, kun jaksoin. Halusin kovasti tehdä töitä, mutta pääni ei aina ollut terävimmillään. Tiimini oli mitä mahtavin – he tukivat minua sekä hyvinä että vaikeina päivinä ja antoivat voimia jaksamiseeni.

Omat vinkkini mitä voit ammattiroolissasi tehdä, kun kollegasi sairastuu vakavasti:  

• Uskalla ottaa yhteyttä ja muista myös pitää säännöllisesti yhteyttä (et häiritse!). Vakavasti sairastunut ei ehkä aina jaksa itse kirjoittaa viestiä tai soittaa. Muista, että vastaamaton puhelu on lohtu henkilölle, vaikka hän ei jaksaisi palata heti asiaan.
• Muista, että kollegasi on sama henkilö kuin ennen sairastumistaan,  anna hänen olla oma itsensä ja juttele hänen kanssa asioista joista ennenkin puhuitte.
• Muista kysyä jaksaako työkaverisi työskennellä kokoaikaisesti ja samojen työtehtävien parissa? Mitä me voimme tehdä, jotta kyseisen henkilön työtilanne helpottuisi (tämän asian huomioiminen on ennen kaikkea esimiestehtävissä olevien henkilöiden vastuulla).
• Älä anna tekopirteitä ohjeita – muista kuunnella!
• Kysy avoimia ja uteliaita kysymyksiä; Miten voit tänään? Miten meni lääkärillä? Voinko olla avuksi? Haluatko tänään puhua sairaudesta vai jostain aivan muusta?
• On oikeasti sallittua sanoa, että et oikein tiedä mitä sanoa, mutta että ajattelet työkaveriasi.
• Ole tietoinen, että mieliala ja vointi vaihtelevat suuresti päivästä toiseen, joten älä ota mitään henkilökohtaisesi.
• Auta kollegasi ammattilaisen puheille, ehkäpä työterveyshuollon kautta? (tämän asian huomioiminen on ennen kaikkea esimiestehtävissä olevien henkilöiden vastuulla).
• Ajattele ”outside the box”, mitä muuta työnantaja tai kollega voisi tehdä, jotta henkilö pääsee takaisin raiteille parhaalla mahdollisella tavalla, kun hän palaa takaisin töihin?
• Auta työntekijöitä ennaltaehkäisemään sairauksia. Tutkimusten mukaan terveellinen ruokavalio ja liikunta vähentävät syöpään sairastumisen riskiä. Syöpää sairastaneena en halua nähdä muiden sairastuvan samaan sairauteen.

Opin myös, että yksin ei aina tarkoita vahvaa. Kerroin avoimesti kollegoilleni mitä elämässäni tapahtuu, vaikka ensin ajattelin asian olevan henkilökohtainen, joka ei liity työminääni. Uskalsin kysyä apua ja tukea – se kannatti! Sain aivan upean tukiverkoston ja tukea jopa aivan odottamattomilta henkilöiltä. Joten viimeinen vinkkini sinulle, joka olet vakavasti sairas tai vakavasti sairaan lähiomainen – uskalla  pyytää  apua!

Hanne-Lise Hedman, HR-konsultti. Terve vuosi takana.