Mieti työviikkoasi. Jätitkö kertomatta mielipiteesi tai kehitysehdotuksen, koska olit huolissasi minkälaisen vastaanoton saat? Jäitkö pohtimaan, kannattako sinun nostaa esiin huolenaihe? Mietitkö kaksi kertaa ennen kuin kerroit mokasta pelon takia, vaikka tiedät, että muut voisivat myös oppia tästä? Miten paljon aikaa meni näiden asioiden pohtimiseen ja miten paljon tärkeää tietoa jäi sanottamatta?
Kaiken tämän ajan ja energian olisi voinut käyttää fiksummin. Asiakastyöhön, kehittämistyöhön tai omien energiavarastojen tankkaamiseen. Aivomme ovat luotu skannaamaan ympäristöä uhkien varalta, kuten myös kauhuelokuvista tutut pimeys, yhtäkkiset äänet sekä yksin jääminen. Koska nykyisin ainakin useimmilla toimistoilla on valot ja yhtäkkisille äänillekin löytyy muu selitys kuin puskissa vaaniva leijona, jäljelle jää yksin jäämisen pelko. Haluamme kaikki kuulua joukkoon, olla osa yhteisöä ja tulla hyväksytyksi. Tämän takia pelko ulkopuolelle jäämisestä ohjaa hyvin vahvasti toimintaamme ja syö energiaa aikaansaamiselta ja etenkin uuden oppimiselta ja luovuudelta.
Mitä organisaatiossa sitten voidaan tehdä, jotta energiaa voitaisiin suunnata organisaation kannalta tärkeisiin asioihin? Psykologinen turvallisuus on termi, joka nousi Googlen tutkimuksessa yhtenä huipputiimit toisista erottavana tekijänä. Psykologisesti turvallisessa ympäristössä voi huoletta olla oma itsensä, esittää mielipiteitään ja ottaa vuorovaikutukseen liittyviä riskejä. Näin ollen, se on hedelmällinen maaperä oppimiselle ja luovuudelle.
Muista tietoisen vuorovaikutuksen tärkeys. Luottamus luo perustaa turvallisuuden tunteelle. Koska on vaikea luottaa ihmisiin, joita ei tunne, tutustuminen on tärkeää. Vuorovaikutuksen laadulla on toki merkitystä. Koemmeko tulevamme kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi? Miten annetaan palautetta? Miten suhtaudutaan onnistumisiin ja epäonnistumisiin? Miten ilmaistaan itselle tärkeistä asioista ja päämääristä, sekä tunteista ja tarpeista?
Uskalla nostaa kissat pöydälle. Kollegoideni kanssa olen huomannut, että psykologisen turvallisuuden puute näyttäytyy ryhmätilanteissa asioiden kiertelynä ja oikeiden ongelmien puhumisesta välttelynä. On ollut tilanteita, jossa pystyy aistimaan työpajassa hetken, jolloin Pandoran lipas aukeaa ja aletaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tämä on usein erittäin vapauttava ja helpottava kokemus osallistujille. Jotta tähän päästään, se vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä sekä yksittäisten ihmisten rohkeutta olla se ensimmäinen, joka nostaa kissan pöydälle. Ristiriitojen esiin tuomisen tukeminen ja näiden rakentava käsittely on erittäin olennainen osa psykologisesti turvallisen työyhteisön rakentamista.
Rohkeus olla haavoittuva avaa uusia ulottuvuuksia. Brene Brown on tutkinut haavoittuvuutta ja havainnut, että ihmiset kokevat sen useimmiten hyvin positiivisena, kun muut uskaltavat näyttää oman haavoittuvuutensa. Paradoksaalisesti oman haavoittuvuuden näyttäminen koetaan pelottavana, jopa häpeällisenä. Jos haluaa nostaa psykologisen turvallisuuden seuraavalle tasolle, täytyy olla rohkeutta näyttää oma haavoittuvuutensa ja puhua omista syvimmistä arvoista, päämääristä, tavoitteista, tarpeista ja tunteista ei vai (työhön) liittyvistä asioista. Tämä vaatii rohkeutta mutta myös minätietoisuutta. Kun tietää kuka on ja mitä haluaa sekä osaa ilmaista näitä tarpeita rakentavalla tavalla, on helpompi myös olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja suhtautua muiden tarpeisiin ja toiveisiin rakentavasti, kuunnellen ja myötäeläen.
Psykologisen turvallisuuden puute on riski organisaation tuloksentekokyvylle ja yksilöiden hyvinvoinnille. Itse olen omakohtaisesti kokenut miten voimaannuttavaa, on työskennellä yhteisössä, jossa saa olla oma itsensä sekä tuoda esiin omia tarpeita ja toiveita – tämä vapauttaa aivan huikeasti energiaa ja aikaa itse työhön ja oman mukavuusalueen laajentamiseen! Turvaton ympäristö saa stressitasot nousemaan, heikentää oppimiskykyä ja luovuutta sekä vie fokusta työn tekemisestä. Tärkein vinkkini onkin, että psykologisen turvallisuuden puutteeseen pitää puuttua – jonkun on uskallettava olla se ensimmäinen, joka nostaa asian esille, tekee sen näkyväksi. Ulkopuolista apua kannattaa hyödyntää tilanteen purkamiseen ja tukena kissojen pöydälle nostamiseen. Koska tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä, myös ratkaisun tulisi olla riittävän räätälöity.
Essi Brink, HR-konsultti, Wise Consulting