Tulevaisuus herättää meissä monenlaisia tunteita; toiveikkuutta ja uskoa paremman huomisen toivossa, mutta myös epäilyä ja pelkoa tuntemattoman äärellä. Tulevaisuudesta tulisi olla kiinnostunut, sillä muutoksen nopeus kiihtyy ja yritysten strategioita ei tulisi suunnitella enää usealle vuodelle eteenpäin, vaan niitä tulisi muuttaa tarvittaessa toimintaympäristön muuttuessa.
Meidän tulisi tarkastella useammin ja enemmän ulkopuolista maailmaa ja pyrkiä mahdollisimman paljon ulos oman organisaation kuplasta. Jotta organisaatio olisi tulevaisuuteen valmis, olisi sen oltava jatkuvasti uudistuva. Tämä vaatii johtamiselta ja johtajuudelta kykyä kasvattaa ihmisten aktiivisuutta, vastuunottoa, omaa johtajuutta ja tätä kautta olla jatkuvasti uudistuva.
Johtamisen muutos on ollut käynnissä jo useamman vuosikymmenen ajan. Kun vielä 1900-luvulla johtaminen oli ylhäältä tapahtuvaa, on johtamisessa 2000-luvulla siirrytty lähemmäs ihmisiä, mutta samalla teknologian viedessä meitä yhä kauemmas toisistamme. Olemme kaiken virtuaalisen todellisuuden keskellä vieraantumassa reaalisesta maailmasta ja kohtaamisia toisten ihmisten kanssa kasvokkain on vähemmän kuin aikaisemmin. Luonnollisia ihmisten välisiä kohtaamisia tullaan arvostamaan tulevaisuudessa enemmän, sillä kaiken digitaalisaation, robotisaation ja automatisaation keskellä alamme arvostamaan enemmän ihmisyyttä ja inhimillisyyttä.
Jokainen johtaja ja esimies pohtii millaista johtaminen tulee olemaan tulevaisuudessa ja onko edes sitä. Tulevaisuudessa johtamista tulevat määrittelemään vahvasti seuraavat sukupolvet, jotka vaativat johtamiselta paljon enemmän kuin ennen tai ainakin erilaista johtamista. He haluavat arvostusta, luottamusta, itsenäisyyttä, palautetta, kehittymisen mahdollisuuksia, turvallisuutta kaiken epävarmuuden keskellä ja ennen kaikkea vapautta. Samaan aikaan työurat pirstaloituvat, työvoiman liikkuvuus lisääntyy, jolloin työntekijöiden sitouttaminen on entistä haastavampaa. Työntekijät tulevat arvostamaan johtajalta entistä enemmän inhimillisyyttä.
Johtajien tulee omata kyky empatiaan ja osata johtaa sitä. Tulee osata tunnistaa tunteiden eri skaaloja, johtaa tunteita, olla tunneälykäs. Toisaalta voimme määrittää tulevaisuuden johtamista erilaisilla listoilla ja todeta, että johtajan tulee olla inhimillinen, empaattinen, osallistava, rohkea, innovatiivinen, visionäärinen…Listaa voisi jatkaa loputtomiin riippuen mistä näkökulmasta ja millä hakukriteereillä tätä kartoittaa. Johtamiselle asetetaan siis erilaisia määritelmiä hyvästä johtamisesta tai millaisia kykyjä tulevaisuuden johtajalta vaaditaan.
Samaan aikaan organisaatiot pyrkivät olemaan entistä itseohjautuvampia ja ketterämpiä, jolloin nykyistä johtamista haastetaan monesta eri suunnasta. Jo nyt joissain organisaatiossa on luovuttu esimiesrooleista ja tiimit johtavat itse toimintaansa. Johtajien asema tullaan siis kyseenalaistamaan entistä useammin, jolloin johtamisen ei tule enää perustua asemaan tai titteliin. Johtamisella tulee olla suurempi merkitys ja selkeä lisäarvo organisaatiolle.
Ennen kuin johtajana asetamme itsellemme tulevaisuuden vaatimuksia, tulee tarkastella nykyisyyttä. Tulevaisuudessa johtaja tarvitsee entistä enemmän itsereflektiokykyä, jotta jatkuva uudistuminen on mahdollista. On astuttava omasta henkilökohtaisesta kuplasta ulos ja osattava tarkastella itseään ulkopuolelta. Tärkeää on pohtia oman johtamisen merkityksellisyyttä, sillä johtajan tulisi aika-ajoin pysähtyä peilin eteen ja kysyä itseltään ”miksi johdan”? Ennen kuin asettaa itselleen tulevaisuuden vaatimuksia johtajana, tulee mennä sisimpään ja itsereflektion kautta kirkastaa itselleen oman johtamisen lisäarvo organisaatiolle ja merkityksellisyys itselle. Jos tätä ei tee, vaan pyrkii toteuttamaan kaikki ne toiveet, jotka yhteiskunta ja organisaatio johtajalle asettavat, on tämä kuin rakentaisi taloa ilman kivijalkaa ja tuo kivijalka ei tulevaisuuden muutosmyrskyssä tule selviämään.
Iiro Mäenpää, Organisaatiokehittäjä